Pari aikaisempaa Roosterin vetoa on ollut sydäntalvella, ilma ihan saatanan kylmä ja näin ollen väkeä ei paikalle liikaa ole valunut. Siksi olikin mageeta päästä tonteille näin lähes kesäaikaan. Aurinko paistelikin lähtiessä lupaavasti. Mutta kuinkas ollakaan kohta Virtain jälkeen piskoja alkoi tiputella tuulilasiin, mitä jatkuikin Tampereelle asti. Ei siis terassikelejä eikä selkärangattomia ”yksillä” kävijöitä.

Emme kuitenkaan antaneet asian tilan haitata sen enempää. Säälle kun pieni ihminen, ei edes rockstara, voi mitään. Keikkapaikka oli jo aikaisemmilla kerroilla hyväksi todettu ja omaa vuoroa odoteltiin rennoilla fiiliksillä. Ja porukkaa ilmestyi kuin ilmestyikin paikalle ihan kelpo määrä.

Soundcheck hoidettiin jo totutusti ”piuhat kiinni ja menoksi” –tyylillä. Menoa keikan aikana riittikin alusta asti. Riehakkuus kostautui omalla kohdalla vähän liikaakin soittomokina, mutta kuka niitä laskee, jos pössis on hyvä. Ja pössis oli. Yleisökin näytti artistien lisäksi viihtyvän, mikä lienee koko homman tarkoitus.

Keikan jälkeen kuuli monesta meidät aikaisemmin nähneen suusta, että bändi on kehittynyt valtavasti. Se lämmitti kovasti vanhan jyrän sielua. Itse kun ei kehitystään näin läheltä välttämättä huomaa. Don Huonoihinkin verrattiin, mikä on positiivista ainaisten Röyhkä/Nurmio-vertausten jälkeen. Paras kuvaus tuli kuitenkin talon miksaajalta: ”Se kuulosti siltä kuin Agents olis vetäny spiidiä ja ruvennu soittamaan rokkia.”

Illan aikana kuultiin myös ehkä jäätävin tunnelmanlatistajarepliikki. Eräs koko illan perässä hiihdellyt ja samalla huomattavasti humaltunut varttunut naishenkilö tuli ties monennenko kerran pöytäämme ja lausui: ”Sun paita muistuttaa mua mun miesvainajan paidasta.” Mitä tuohon voi vastata?!?

 

-Jussi-