Pronssia tuli. Ystävät ja kylänmiehet onnittelivat yhteen ääneen. Jotenkin vain itse ei osaa täysillä iloita ja päällimmäinen fiilis on kieltämättä pettymys. Tämä johtuen ehkä siitä, että voittokin olisi ollut ainakin omasta mielestä täysin mahdollista ja siitä, että harva tällaisen skaban kakkos- ja kolmossijalle yltäneitä sitten kuitenkaan jälkeenpäin muistaa. Eikä Räikkönenkään koskaan tyytyväinen kolmossijaan ole, voittohan se on se mitä lähdetään tavoittelemaan.

Kuitenkin kokemuksena tapahtuma oli mitä mainioin. Puitteet olivat näin maalaispoikien näkökulmasta huimat. Lava oli pienen omakotitalon kokoinen, äänentoisto ja valot parasta A-luokkaa ja salikin kirkkaasti suurin missä Neidit on koskaan esiintyneet.

Järjestelyt sujuivat päivän mittaan mallikkaasti. Soundcheckit saatiin hoidettua hyvin aikataulussa huippuammattilaisten hellässä huomassa. Tässä kohtaa myös jokainen bändi hoiti osansa ammattitaidolla eikä mitään kikkailuja tai diivailuja nähty. Taas kävi myös ilmi se, että Rubinsteinit lienee miksauksen kannalta tietenkin vähäisen jäsenistönsäkin puolesta unelmakokoonpano. Saatiin kulumaan omasta puolen tunnin tsekkiajasta jopa vartin verran.

Myös itse tapahtuman aikataulu piti kutinsa koko ajan jopa hienoisessa etuajassa. Oma vuoro tulikin varsin nopeasti….liian nopeasti….apua, mistä täältä pääsee pois! Ehkäpä puitteiden ja tilaisuuden luonteesta johtuen tunnelma oli normaalia kuumottavampi. Ja miten helvetissä me kolmella jannulla täytetään jalkapallokentän kokoinen lava? Huomaisiko kukaan, jos sitä vaan vähin äänin katoaisi…

Onneksi ei tullut kadottua. Oli se kuitenkin aika mahtavaa seistä kuninkaana ison lavan keskellä rapsuttamassa ”Työpaikkakiusaajan” alkusäveliä. Soitto ei omasta mielestä ihan timanttia ollut, mutta homma pysyi kasassa. Treeni- ja keikkamäärä taitaa jo näillä kilometreillä näkyä. Eniten vitutti oikeastaan se, että veto kesti vain kahden biisin verran. Tästähän se normaalitilanteessa vasta lähtisi kunnolla käyntiin.

Tuomarien kommentitkin antoivat ymmärtää, että vaikka omasta mielestä ei ihan parasta saatukaan ulos, niin yleisössä sitä ei huomattu. Bändiä kehuttiin timmisti soittavaksi trioksi, mikä lämmittää suuresti, koska juurikin se on ollut tavoitteena. Erityistä suitsutusta sai luonnollisesti Jannen bassotyöskentely. Ansaitusti parikin tuomaria nosti sen maailmanluokan tasolle.

Pettyneestä pintavireestä huolimatta reissusta jäi siis plussan merkkiset tunnelmat. Pettymystä laimensi myös se, että homman hoiti kotiin oma henk.koht. suosikkini Katutaiteilija Jyväskylästä. Ei todellakaan huonolle hävitty. Pienenä anekdoottina voisi kertoa, että voittajabändin kitaristin puoliso voitti reilut vuosi sitten Radio Rockin Rockstarba-kisan, jonka finaalissa Neidit myös kisasivat, Dead Cult Diaries bändillään.

Isot kiitokset Neiti Rubinsteinin puolesta Rocksm-organisaatiolle, tekniikan porukalle, kaikille bändeille ja luonnollisesti yleisön ja kannustusjoukkojen edustajille. Vyölle jäi mahtava kokemus ja tietenkin se kolmas sija. Toivottavasti törmäillään bändien kesken vielä.

 

-Jussi-