Pitkästä, PITKÄSTÄ aikaa keikalla. Kohteena legendaarinen hyvien ihmisten kylä Reisjärvi. Tällä kertaa tilaisuus oli tosin yksityisluonteinen, joten yleisön määrä oli rajoittunut valikoituihin kutsuvieraisiin.

Mutta vaikka paikka oli pieni ja yleisöä pari kourallista, meininki oli sitäkin riehakkaampi. Porukka lähti heti ekasta biisistä messiin ja pysyi siellä viimeiseen encoreen asti. Paljon mielekkäämpää on soittaa muutamalle innokkaalle kuin välinpitämättömälle salilliselle.

Kun kokoontumisen syynä oli kolmen alkoholiorientoituneen tyypin nelikymppiset, ei juovuttavien aineiden määrässä säästelty. Soittajillekin siis soppaa oli tarjolla vähintään tarpeeksi, tai oikeastaan puolet liikaa. Kova työ oli pysyä soittokunnossa vetoon asti. Aika lailla rimaa hipoen mentiinkin. Rumpali Jokke tosin väitti juoneen yhden liikaa, mikä saattoi olla hyväkin asia. Temmot nimittäin pysyivät enimmäkseen kohtuudessa eikä perinteistä keikkakaahausta juuri ilmennyt. Pitänee jatkossakin juottaa kaveri rauhalliseksi.

Soitto kulki siis olosuhteisiin nähden ja toisaalta niiden vuoksi oikein makiasti. Suhteellisen itsetuntoa hivelevää kommenttia tuli keikan jälkeen vallankin meikäläisen kitaroinnista, mikä hämmentää aina. Itse kun pidän omaa soittoa korkeintaan keskinkertaisena pyristelynä. Mutta jos verrataan mm. Stevie Ray Vaughaniin ja Jukka Ormaan, ei voi ihan väärällä tiellä olla. Tosin tässäkin kohtaa on hyvä muistaa tilaisuuden promillepitoisuus.

Keikan jälkeen alkoikin sitten alamäki, jonka vaikutuksia poden vieläkin tätä kirjoittaessa kakkospäivän kankkusissa. Muistikuvat loppuillan tapahtumista ovat hieman hataria eikä niitä taida olla tarpeen tässä muistellakaan.

Hauskaa kuitenkin oli ja hauskaa oli soittaa yleisölle, vieläpä sellaiselle, joka aidosti diggaili Neiti Rubinstein -meininkiä. Vielä näköjään löytyy ihmisiä, jotka arvostavat sitä, että bändillä on omat biisit ja oma tyyli. Joskus tässä cover- ja iskelmämaassa meinaa moiseen usko loppua.

 

Mistä sikiääkään tämä jano

järjen nielevä mielen suo

miestä tempova metrinen halko

joka lopettaa vain kun juon

 

-Jussi-