Muutaman vuoden tauon jälkeen Ränkirockissa taas. Paikka oli vaihtunut sitten edellisestä kerrasta, mutta puitteet olivat edelleen mainiot. Järjestelyt toimivat rennon sujuvasti ja tekniikka skulasi ammattimaisesti kuten aikeisemminkin. Kaiken tuon lisäksi myös keli helli rokkikansaa.

Kaiken piti siis olla kohdallaan, mutta ei se vaan aina lähe. Soitto ei oikein missään kohtaa lähtenyt lentoon tai jos lähtikin, lento tyssäsi lyhyeen. Isompia ja pienempiä, tyhmiä ja älykkäitä mokia tuli tasaisesti joka biisissä. Syytä hapuilulle voi vain aavistella. Setissä oli toki puolet suht uutta vielä kunnolla lihasmuistiin tallentumatonta materiaalia, mutta toisaalta takana oli viikon ahkera treeniputki. Ehkäpä syynä olikin ylikunto?

Vaikka oma fiilis keikan päälle ei ihan maailmanvalloittajamainen ollutkaan, olihan joka tapauksessa mukava pitkästä aikaa olla lauteilla. Suuret kiitokset siis järjestäjille mukaan pääsystä! On ylipääten arvokasta, että joku jaksaa näinä rocknuivina aikoina järjestää aidosti ”oikeaan” musiikkiin painottuvaa tapahtumaa. Respect!

 

-Jussi-