Juhlat on ohi. Pää on kipeä, mutta mieli hyvä, lämmin, hellä. Neiti Rubinsteinin 10-vuotisjuhlashow meni kaikilta osin mainiosti, niin mainiosti, että tässä haltioituneisuuden tilassa on vaikea koota ajatuksiaan järkeväksi yhdistelmäksi kirjaimia, sanoja ja lauseita. Yritetään nyt kuitenkin.

Iltaan kasattiin niin paljon normaalivedosta poikkeavia elementtejä, että ennen keikkaa jännitti jos mahdollista niin vielä enemmän kuin yleensä: Setissä liuta vanhoja jo unohtuneita biisejä, basistin vaihdoksia kesken keikan ja tietenkin yleinen juhlakaluna olo. Nämä kaikki lisäsivät vähintäänkin riittävän määrän perhosia pohjukaissuolen mutkaan myllertämään.

Aavistuksen omaista ylilatausta olikin ainakin alkukeikasta ilmassa. Nopeasti tekeminen kuitenkin rentoutui ja alkoi soljua uomassaan niin kuin keväiset sulamisvedet laskuojassa. Soitannolliseen huippusuoritukseen ei kait kukaan lavalla ollut yltänyt, mutta fiilinki pysyi kattoniskoissa läpi setin.

Tekniikankin puolesta homma toimi taas niin kuin vain toimia voi. Soundit oli kuulemma salin puolella huippuluokkaa ja moitittavaa ei löytynyt lavallakaan. Oli soittajan taas helppo heittäytyä, kun ei tarvinnut kuin pitää ja päästää. Se on vaan uskomattoman tärkeää, että tekniikka pelaa ja lienee asia josta liian harvoin tulee jaettua kiitosta. Jetaan sitä nyt sitten tässä: Isot kiitokset Timppa, Pasi ja Keijo!

Juuri nuo poikkeavat elementit toivat itselle mukavaa vaihtelua. Oli hienoa muistella vanhoja ja esitellä yleisölle neitituotantoa matkan varrelta. Setti oli varmasti kuulijankin puolesta tunnelmiltaan aikasta paljon monisyisempi kuin neitikeikoilla aikoihin. Ja enemmän kuin hienoa oli se, että originaalibassotaiteilija Janne Elovaara kävi lavalla riipaisemassa muutaman alkupään biisin.

Vaikka katse kannattaa pitää aina eteen päin, että kehittyy, niin välillä on hyvä pysähtyä tsiigaamaan taakseen ja tuumata mitä sitä onkaan tullut tehtyä. Yleensä tällainen tarve tulee näin vuosipäivien yhteydessä. Tässä tapauksessa tuli huomattua, että pirun hyviä iskusävelmiä löytyi jo aivan ensimmäisistä tuotoksista lähtien. Joitakin näistä löydöksistä tullaan varmasti soittamaan jatkossakin.

Tästä on hyvä jatkaa ainakin vielä seuraavat kymmenen vuotta. Kiitokset vielä Lekkeri Ry:lle, yleisölle, tekniikalle ja erityisesti Elovaaralle. Olen sanonut ennenkin, mutta sanotaan taas, että kyllä soittaminen on vaan parasta mitä voi tehdä housut jalassa, ja ilman.

 

-Jussi-