Vallun baari kauniissa pääkaupungissamme on nyt korkattu. Tunnelma oli kuuma, naiset kauniita ja jatkoakin Neidin Helsingin uralle sovittiin. Iltaa voidaan pitää siis varsin onnistuneena.

Ennen keikkaa tosin mikään ei viitannut kovin onnistuneeseen lopputulokseen. Vielä edellisen päivän illansuussa ei ollut mitään hajua aikataulusta, mukaan otettavan backlinen määrästä ja siitä johtuen tarvittavasta kulkupelistä. Elimme jännittäviä aikoja. Helsingin reissua näin kaukaa maalta kuitenkin pitäisi pikkaisen suunnitella etukäteen. Mutta niin kuin aina, asiat tuppaa järjestymään, niin tässäkin tapauksessa.

Hyvillä mielin siis pääsimme matkaan jättäen ukkosen paukuttamaan Pohjanmaata hajalle. Perillä keli helli sekä sielua että silmiä. Aurinkolaseista oli hyötyä monessakin mielessä. Myös tarkemmat souncheck- ja soittoajat selvisivät herra Valpion saapuessa paikalle. Asiat loksahtelivat pikkuhiljaa omille paikoilleen.

Soittoaika osui keliin nähden erittäin huonoon aikaan. Aloitimme veivaamisen jo vartin yli kahdeksan, jolloin aurinko vielä kärvensi täyttä häkää terassikansaa. Salin puolelle ei siis liian montaa kiinnostunutta eksynyt. Sen verran kuitenkin, että sai itselleen ihan kelvollisen keikkamanian ja helvetillisen hien päälle. Vedon jälkeen paidasta olisi saanut puristaa varmaan litran verran hikeä.

Keikka ei ollut omasta mielestä ihan parasta Neitiä, jos ei nyt huonointakaan. Kommentit jälkeen päin olivat kuitenkin taas lähes ylistäviä. Itse Valpion Vallukin kävi taputtelemassa selkään ja lupasi järkätä Neideille uusintaa. Ei se siis ihan penkin alle tainnut mennä.

Myöhemmin illalla pääsimme myös tutustumaan mummotunnelin epätodelliseen tunnelmaan. Maalaispojat olivat taas ihmeellisen asian äärellä. Jätimme siis seuraavana päivänä Helsingin vähän viisaampana taskussa hyvä fiilis, lievä kankkunen ja toiveikas olo bändin tulevaisuudesta.

 

-Jussi-