Oli tulossa taas yksi niistä keikoista: Paljon bändejä, paljon vaihtoja, paljon soosaamista on yhtä kuin paljon mahdollisuuksia mennä pieleen. Etukäteen jännitti enemmän oikeastaan tuo kuin itse keikka, varsinkin kun Neidit taisi olla ainut bändi, joka ei ollut mukana tekemässä soundcheckiä.

Mutta onneksi Roosterin talonmiksaaja oli jo aikaisemmilta keikoilta tuttu mies. Jälkeen päin kuuli jopa hieman huvittuneita kommentteja, että Rubins-teineillä oli parhaat soundit, vaikka kaikki muut olivat tehneet kunnon tsekit. Meillä oli siis tavallaan kotikenttä-etu.

Mutta eipähän mikään muukaan bändi hommaansa sössinyt. Yllättävän kivuttomasti kaikki sujui ja jokainen hoiti tonttinsa ammattimaisella tatsilla. Jokainen bändi oli myös selvästi paikkansa finaalissa ansainnut. Hyvin laaja rock-musiikin kirjo oli esillä, mutta hemmetin hyviä ryhmiä omalla tavallaan oli kaikki. Ehkä kuitenkin Jyväskyläläinen Katutaiteilija puhutteli meikäläistä eniten verevällä suomirockillaan.

Niin se oma keikka? Tyytyväisiä saamme olla ja finalistiseurassa ei tarvitse yhtään hävetä. Soitto kulki ja fiilis oli kohdallaan. Pikkaisen latautuminen meni kohkaamiseksi, mutta toisaalta, jos aikaa on kaksi biisiä, niin kyllä meiningin pitää olla alusta asti kaasu pohjassa.

Ainakin näin Neiti-lasit päässä katsoen selvästi voittajaehdokkaita ollaan. Ultimate finaalia odotellessa. See you there!!!

 

-Jussi-