Tampere otti jälleen kerran Neidit vastaan hyytävään parinkympin pakkassyleilyyn. Onneksi alla oli Joken uutuuttaan kiiltelevä Sprinter, joka piti matkan ajan porukan lämpimänä ja vilkutteli samalla iloisesti jos jonkinlaisia varoitusvaloja. Perille ja kotiinkin kuitenkin päästiin.
Illan ohjelma oli taas tiivis, ei kuitenkaan ehkä niin fysiikan lakien vastainen kuin viimeksi Tavastialla: Souncheck klo 16.00, elokuvanäytös klo 18.00 ja itse veto klo 22.00. Turhaa luppooaikaa ei (onneksi) liikoja jäänyt ja aikataulussa pysyttiin ilman mitään kummempia säätöjä.
Tupa oli Yo-talolla ihan täysi, kun kaikki elokuvan kutsuvieraat ahtautuivat sisään. Mutta täysiin saleihinhan tässä on viime aikoina jo totuttukin, ei siis aiheuttanut sen kummempaa tärinää. Oikeastaan hälyttävän vähän jännitti ennen keikkaa. Olisikohan niin, että edellinen Tavastiaveto olisi huuhtonut turhat pelkopeikot ikuisen jännittäjän sielusta? Toinen vaihtoehto oli, että keikka menisi päin vittua liian vähäisen latauksen takia.
Keikka ei mennyt päin vittua. Ei se nyt tämän vuoden paras ollut, mutta top2:seen meni kuitenkin. Tunnelma oli sekä yleisöllä että bändillä ehkä jo tilaisuuden luonteen takia vapautunut ja välitön. Päät nyökyttelivät salin puolella kiitettävästi setin aikana sen mitä nyt omalta kohkaamiselta ehti katselemaan. Ja ainakin yksi pariskunta on nyt lisätty Neitifanien tarkasti rajattuun joukkoon. ”Tanssitaan, beibe” kuulemma kolahti parhaiten.
Niin ja siitä illan päätähdestä: Anselmi, nuori ihmissusi ei ollut hyvä pienen budjetin indie-elokuvaksi. Se ei ollut hyvä pääosin harrastelijanäyttelijöiden voimin tehdyksi elokuvaksi tai hyvä alavutelaiseksi elokuvaksi. Se oli yksiselitteisesti hyvä elokuva, erittäin taitavasti tehty ja tarina oli mielenkiintoinen ja koskettava. Hyvä jätkät!!
Hyvä maku jäi illasta suuhun, muutenkin kuin alkoholittoman Nikolai-oluen ansiosta. Valitettavasti keikkakalenteri näyttää taas liian tyhjältä paria lyijykynämerkintää lukuun ottamatta. Tahtoo lisää, nyt kun tästä on oppinut jo naattimaan!
-Jussi-