No nyt lähti! Wartti ei pettänyt taaskaan Neitejä eikä Neidit Warttia. Joku ihme tuossa armoitetussa rock-luolassa on, kun joka kerta se saa kaivettua herkkien runorokkarien parhaat puolet esiin.

Warttiveto olikin oivaa laastaria edellisen Ränkikeikan auki repimille haavoille. Kyllä me sittenkin osataan. Toki kävimme poikain kanssa aikasta kovan mentaalipainin ennen lavalle nousua. Kasetin oli nyt pakko kestää. Tempojen oli pakko pysyä kohtuuden rajoissa.

Ja tempothan pysyivät, ainakin enimmäkseen. Olikin veikeää soittaa, kun ehti soittaa suunnilleen kaikki tarvittavat ja homma pysyi kasassa. Näin ei hetikään aina ole ollut ja helppoa se ei ole, kun adrenaliini virtaa suonissa ja tekisi mieli painaa niin tottajukolauta kovaa. Lopun fiilis kuitenkin palkitsee alun jarruttelun.

Yleisön palautekin oli kannustavaa keikan jälkeen. Oli kuulemma kuulostanut paremmalta kuin koskaan (lisää laastaria). Ehkäpä sitä vanhakin hurtta jotakin oppii. Seuraavalla keikallahan se sitten nähdään oliko Wartti vahinko vai oppimiskokemus.

Iltaa voisi hehkuttaa vaikka kuinka paljon, mutta ettei vaan mene elvistelyn puolelle, niin päätän tämän kiitoksiin. Kiitokset Jaakolle ja Sussuille keikan järkkäämisestä, Warttiveteraani Kakelle ja valomiehelle (jonka nimeä en muista) suvereenista tekniikan ylläpidosta, yleisölle olemassaolosta ja koko Wartin väelle erinomaisesta tunnelmasta.

Toivottavasti näemme pian uudestaan!

 

-Jussi-