Perjantain teemana oli kamojen kasaus, mikitys ja ainakin rumpucheck, ajatuksella että lauantaina päästäisiin ns. suoraan asiaan eikä silloin enää tarvitsisi kuunnella kaiken luovuuden murhaavaa jankkausta: ”ja sitten basari, tum tum tum tum… hyvä ja snare, pah pah pah…” AAARGH!
Aika pitkälti valmistelut saatiinkin tehtyä. On melkoisen suuri helpotus, kun Arttu on näitä sessioita vetänyt muutaman (sata) aikaisemminkin. Ihan jokaista mikkiä ja mikin paikkaa ei tarvitse etsiä kokeilemalla, vaan perusasiat ovat ikään kuin imeytyneet selkärankaan. Aikaa toimenpiteessä kuitenkin väkisinkin kuluu ja perjantai kääntyikin jo hyvän matkaa lauantain puolelle ennen kuin artistiraihnat pääsivät sänkyjensä pohjille.
Lauantai alkoikin silmät ristissä kahvipannullisen voimalla. Ihan suoraan asiaan ei tosin päästy, vaan aika tovi vierähti kuuntelun järkkäämisessä ja soundeja hakiessa. Rumpumikitystäkin piti vielä vähän säätää ennen kuin rokki(k)ukot päästettiin irti.
Kokeilimme neitihistorian ensimmäistä kertaa äänittää kaikki pohjat kerralla purkkiin. Kuulokkeisiin klikkiä ja demolaulua ja eiku menoksi. Sen verran iisisti homma sujahti, että metodi taisi tulla jäädäkseen. Vaikka joka jannu keskittyikin enimmäkseen omaan suoriutumiseensa ja klikin seuraamiseen, niin kyllä lopputulos silti kuulosti enemmän bändiltä kuin se, että jokainen raita olisi tehty erikseen.
Aikaa toimenpiteessä kuitenkin vierähti helppoudestaan huolimatta pitkälle iltaan ennen kuin julistimme pohjatyöt tehdyksi. Voi olla että rimakin oli tällä kertaa aavistuksen aikaisempia sessioita korkeammalla ja mihinkään puolivillaiseen emme tyytyneet. Ollaanhan tässä tekemässä debyyttialbumia.
Muutamat kitaratuplaukset ja maustekikat narutettiin vielä lauantain puolella kunnes kroppa alkoi vikistä, että olisikohan viisaampi jatkaa seuraavana päivänä. Lyhyet yöunet ja kolmentoista tunnin intensiivinen päivä vaati päitä vadille.
Sunnutaina jatkettiin siitä mihin lauantaina jäätiin. Aamusta väännettiin kitaraherkkuja mitä kipeimmillä soundeilla ja Artun Dirt-pedaali pääsi pöriseviin oikeuksiinsa. Allekirjoittaneen vihaamat skittasoolotkin (meitsi kun ei mikään Yngwie ole) saatiin lopulta kelvolliseen muotoonsa.
Loppusessio oli sitten pyhitetty (populaarimusiikista kun puhutaan) kaikkein pyhimmälle eli laululle. Se lähtikin aikasta kivuttomasti rullaamaan. Pari biisiä sujahti purkkiin kuin ikääntyneeseen ihmiseen. Kerkisin jo kehaisemaan, että meikälle on yleensäkin ollut aika helppoa laulaa studiossa, minkä jälkeen homma meni vaikeaksi.
Seuraavan biisin tekstin kanssa tuli outoja blackoutteja eikä oikeaan moodiin taikka säveleen tahtonut kunnolla päästä. Skippasimme hetkeksi kyseisen kipaleen ja lurautin suit sait viimeisen pois alta, jonka jälkeen palasimme riippakiveen ja kas sehän osui jo paljon paremmin. Päänsisäisiä juttuja.
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli raskas mutta hedelmällinen. Biisit oli treenattu niin, että ei tarvinnut räpeltää. Tekniikka pelasi eikä energiaa tuhlaantunut liikaan säätämiseen. Pystyimme siis keskittymään olennaiseen ja korkealle asetetun riman ylittämiseen. Hätäkompromisseja ei tarvinnut tehdä. Jos loputkin studiosessiot menevät samalla pieteetillä, voin luvata että huippulätty on tulossa. Pysykäähän langoilla!
-Jussi-