Neiti Rubinsteinin huikea keikkavuosi 2022 huipentui eilen. Hotelli Alavus sai kokea ainutlaatuisen spektaakkelin, kun vedimme neljä keikkaa samalla rytinällä: vuoden ensimmäisen, viimeisen, paskimman ja parhaan.

Kaikki nuo määreet toteutuivatkin kauniilla ja karulla tavalla. Alkukeikasta mentiin vähän kuin peurat ajovaloissa, kun ei oikein tiennyt kuinka tätä laivaa ajetaan. Toisaalta meno äityi välillä varsin hurmokselliseksi ja äijät rokkasivat kuin viimeistä päivää. Veto sisälsi kaikkine soitannollisine onnahduksineen runsaasti aineksia, jotka sopivat hyvinkin paskimman keikan määritelmiin, mutta fiilis pysytteli kuitenkin koko ajan lähellä kattopaneeleja, niin kuin vain parhailla on tapana.

Vähän ennen keikan alkua näytti pahasti siltä, että jo ennakkoon pelkäämämme yleisömäärä toteutuisi liiankin konkreettisesti. Paikalle oli löytänyt vain yhden käden sormilla laskettava määrä silmäpareja. Kun eka biisi nykäistiin käyntiin, jostakin oli kuitenkin tupsahtanut useampikin kädellinen yleisön edustajia. Lisäksi he kaikki olivat tulleet nimenomaan seuraamaan keikka ja olivat heti alusta asti menossa mukana.

Juuri heidän ansiostaan nämä peurat eivät jääneet auton ruhjomaksi, vaan selvisivät hengissä ja juoksu jatkui kaikkine harha-askelineenkin lopulta oikeaan suuntaan. Juoksuun vauhtia toivat jälleen myös tekniikan velhot Pasi ja Timppa, jotka loihtivat sellaiset soundit ja vilkut, että ei siinä taas soittajan tarvinnut kuin antaa mennä.

Vuosi on siis ollut keikkarintamalla HILJAINEN. Veistä väänsi vielä haavassa se, että kahdesta viimeinkin työllä ja tuskalla sovitellusta keikasta toinen jouduttiin peruuttamaan. Kaikki paukut ladattiinkin sitten tähän ainokaiseen ja jälleen koettiin todeksi, että on se vaan parasta hommaa housut jalassa ja myös ilman. Toivottavasti jatkossa tahti tästä vähän vilkastuu.

– Jussi –