Nyt on ensimmäisen Neiti Rubinstein -pitkäsoiton materiaali taustalauluja vaille purkissa. Tunnelmat ovat kaikkensa antaneen väsyneet, mutta samalla hersyvää tyytyväisyyttä tihkuvat. Kovalevylle saatiin tarttumaan biisit juuri sellaisina kuin pitikin. Soitannollisia, tuotannollisia tai teknisiä kompromiseeja ei äänitysvaiheessa tarvinnut liiemmin tehdä. Levystä tulee siis kovasti Neitien näköinen eli hyvä, paras.

Viimeinen studiosessio meni käytännön järjestelyiltään mukavasti rutiinilla. Jo perjantaina saatiin hommat edellisiä kertoja pidemmälle, kun rumpujen mikityksissä yms. oli aikaisempien sessioiden kokemus taustalla. Ei tarvinnut enää niin paljon edetä kokeilemalla.

Lauantaina päästiinkin nopeasti itse asiaan. Rutiinista oli hyötyä myös sen puolesta, että biisien treenaaminen oli jäänyt viimeisten neljän osalta syystä jos toisesta aikaisempia huonommalle. Teknisten asiainlaatujen sujuva eteneminen kompensoi sopivasti soittotatsin aavistuksenomaista huteruutta.

Toisaalta vähempi treenaaminen helpotti uusien sovituksellisten ideoiden, joita tähänkin sessioon mahtui muutamia, toteuttamista. Oli oikeastaan hyvä, että biisejä ei oltu lyöty lukkoon selkärankaan, jolloin pikamuutokset tuottavat aina enemmän hankaluuksia.

Lopulta soittopuolikin taittui pelättyä helpommin. Mikään biisi ei aiheuttanut lopulta kovin suurta tuskaa. Välillä piti tosin hakea muusanomaista inspiraatiota Beyoncesta sekä Keravan panimon raikkaasta Varasto-oluesta, että saatiin rytmit rullaamaan oikealla letkeydellä.

Lauantaina päästiinkin sen verran pitkälle, että sunnuntaille jäi soitettavaksi enää muutamia kitarakikkailuja ja tietenkin laulut. Laulutkin tallentuivat narulle pääosin ilman suurempia tuskan parahduksia. Yhdessä biisissä tosin ääni meinasi tehdä oharit, kun alkoi pahalainen murtumaan korkeimpien kiekauksien kohdalla. Tästä johtuen alitajuisesti kait aloin säästelemään ulosantia, jolloin tarpeellinen kiukku tulkinnasta uhkasi jäädä vajaaksi. Arttu joutuikin heittämään muutaman tylpän esineen päin naamaa ennen kuin oikea asenne tulkintaan löytyi.

Levyprojektia on siis äänitysten osalta jäljellä enää taustalaulut. Sen jälkeen on tarkoitus kokoontua porukalla kuuntelusessioon, jossa tuumataan vielä viimeiset hienosäädöt ja päätetään biisijärjestys yms. Loppu on sitten materiaalin osalta tuottajaguru Volannon armoilla.

Toki prosessiin sisältyy vielä levyn kansien teko, kasa julkaisuun liittyvää lupabyrokratiaa ym. käytännön järjestelyä, joten ei homma ihan vielä maalissa ole. Se tärkein eli levyn sisältö on nyt kuitenkin suurimmalta osin tallennettuna. Hyvä fiilis!

 

-Jussi-