Vartti näytti taas miksi se on eteläisen Pohjanmaan paras ja oikeastaan ainoa kunnon rockluola. Tunnelma on siellä aina jotenkin ainutlaatuinen, rento ja lämmin.

Siihen vaikuttaa varmasti miljöön, joka on juuri sopivan suttuinen kunnon rock-karkeloihin, lisäksi asiansa osaava ja asialleen vihkiytynyt henkilökunta tekniikan jannuista baarimikkoihin. Ehkäpä kuitenkin enemmän tunnelmaa luo asiakaskunta, joka tulee suurimmaksi osin ensisijaisesti kuuntelemaan bändiä ja on ylipäätään kiinnostunut elävästä musiikista, vaikka esiintyjä ei olisikaan Pete Parkkonen. Sekin on tänä päivänä valitettavan harvinaista.

Kuten jo edellä mainitusta sokerikuorrutteisesta vuodatuksesta voi päätellä, myös tämän kertainen Varttiveto onnistui Neideiltä mainiosti. Olo ennen keikkaa oli jo epätavallisen luottavainen osin ehkä aikaisempien kokemusten, mutta myös hyvin menneiden treenien ansiosta. Vuosien varrella kyynistynyt mieli kyllä koetti pitkin iltaa hokea, että kyllä se siitä vielä vituiksi menee, ja että liian itsevarma vaan putoaa korkeammalta.

Tällä kertaa ei pudottu. Hyvä fiilis kantoi maaliin saakka. Soitto tosin meni paikoin pahastikin vihkoon (yksi biisi jouduttiin jopa aloittamaan uudestaan, mitä kuulemma ei itseään kunnioittavan artistin saisi koskaan tehdä), mutta sekään ei pilannut hyvää draivia, oikeastaan vaan toi oman hupaisan lisän tunnelmaskaalaan. Ei se rockin runttauskaan niin kamalan vakavaa ole.

Neitien hyvä pössis näytti ja kuului tarttuneen myös yleisön edustajiin. Porukka oli hyvin messissä ja muutamien suht uusienkin levyttämättömien biisien aikana jotkut jopa lauloivat mukana. Joukossa oli siis ihan aitoja faneja. Myös keikan jälkeisen palautteen perusteella homma oli näyttänyt ja kuulostanut olleen hyvin uomissaan. Muutaman kerran oli kuulemma jopa hymykin irronnut soittajien kasvoilta.

Kyllä soittaminen on edelleen parasta mitä voi tehdä ilma housuja ja miksei housut jalassakin. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja. Kiitos jälleen Varttibaarin väki, sekä henkilökunta että yleisö, olette hienoja ihmisiä! Toivottavasti nähdään pian uudestaan!

 

-Jussi-