Neitien maailmanhistorian ensimmäinen Ähtärin keikka on nyt suoritettu. Syystä ja toisesta tuo viehättävä luonnonkaunis pikkukaupunki on jäänyt tähän asti valloittamatta, vaikka sijaitseekin tuossa aivan naapurissa. No, valloituksesta ei ehkä nytkään voi puhua, mutta sanotaanko vaikka, että tulipahan käytyä.

B52 on klubina kyllä seutukunnan muihin paikkoihin (onko muita?) verraten omaa luokkaansa. Puitteet niin jorauskansaa kuin esiintyjiäkin ajatellen on parasta A-ryhmää. Tekniikka pelaa, henkilökunta on sujuvaa ja homma toimii rennon ryhdikkäästi. Ei ihme että pulju valittiin muutamia vuosia siten parhaaksi alan mestaksi.

Samaa ryhdikkyyttä löytyi myös Neitien omasta tekniikkaosaston osaamisesta. Kaksikko Timppa & Keijo hoiti valojen ja äänen kasaukset pieteetillä. Ankaran keskinäisen vittuilun ja pakollisen ”mitä vittua, ei kuulu mitään” -hetken sävyttämänä illan soittotoimisto saatiin lopulta pystyyn justiinsa niin kuin pitääkin.

Illan suurin jännityksen aihe olikin, että ymmärtääkö immeiset sen verran Neititaiteen päälle, että osaisivat tulla todistamaan ensiesiintymistä paikkakunnalla. Ja eihän sitä väkeä ihan tungokseen asti tontille eksynyt, ainakaan keikan aikana. Loppuillasta porukkaa olikin sitten ihan mukavasti. Jälkiviisaana voikin nyt sanoa, että olisi kannattanut aloittaa vielä vähän myöhemmin.

Yleisön vähyydestä johtuen alkukeikasta oli taas pikkaisen vaikea päästä tunnelmissa ihan katon rajaan asti. Taisi olla tällä kertaa niinkin, että kysyntä ja tarjonta eivät ihan ryminällä kohdanneet. Muutamia immeisiä saatiin kuitenkin irroitettua keikan kuluessa pöydistä lavan edustalle tanssahtelemaan. Voitaneen puhua siis jonkin sortin työvoitosta.

Aivan loppukeikasta lattian valloitti iloinen tyttölasten syntymäpäiväseurue, joka johdatti illan lopulta fiiliksien osalta väkevästi plussan puolelle. Encoretkin päästiin vetämään vaikka jossakin vaiheessa rupeamaa näytti siltä, että ei taida olla tarvetta. Sen verran mekkalaa tyttäret saivat aikaan. Kiitos siitä.

Ähtärin keikka nro 1 ei ollut totta puhuen top kymppiin muisteloissa sijoittuva veto, mutta mukava ilta kaiken kaikkiaan kuitenkin oli. Ja soitannollisestihan keikka meni oikeastaan oikeinkin hyvin. Suurin probleemi tässä taisi olla juuri tuo kysynnän ja tarjonnan laki. Sille ei tällaiset vanhan liiton kitararokkarit lopulta oikein mitään voi.

Kiitos siis Klubilaisille, tekniikalle ja kaikille maailman iloisille tyttöihmisille! Hyvä että teitä on olemassa.

 

-Jussi-