Millainen olisi heteromiesrokkarin unelmien keikka? Voin kertoa, että nyt oltiin hyvin lähellä sitä. Koko yleisö koostui pelkästään erittäin mukavan näköisistä naisista, joista jokainen jorasi, sheikkasi ja hihkui koko keikan ajan täysillä. Se oli niitä hetkiä, kun oli varsin mukava olla minä. Huh!

Keikalle lähtiessä ei osannut odottaa oikein mitään. Etukäteen oli sovittu lähinnä paikka eikä paljon muuta. Loppu menisi fiiliksen mukaan. Pieni pelko kummitteli takaraivossa, että kuinkahan vaivaantunut tilaisuudesta lopulta tulisi. Mutta kuten aiemmin tuli todettua, turhaan pelättiin.

Roller Derbyn väki otti soittajapojat lämpimästi vastaan ja pääsimme osallistumaan illan ohjelmaan muutenkin kuin soittamalla. Ja mikäs siinä oli osallistuessa, kauniiden, härskien ja huumorintajuisten naisten seurassa viihtyy aina.

Niin se musapuoli? Oltiin matkassa pelkällä backlinella ja laulukamoilla, joten pieni epäilys kyti siitä, että homma kuulostaisi vähemmän miellyttävältä. Tila kuitenkin toimi hemmetin hyvin ja bändi soundasi yllättävän makoisasti. Eikä yleisöllä ainakaan näyttänyt olevan valittamista, tosin juodusta alkoholimäärästä johtuen kritiikkikään ei ehkä ollut terävimmillään.

Soittokin kulki jo tilaisuuden rentoudesta johtuen kuin vettä vaan. Myöskään edellisellä keikalla varissut ruoste ei vaivannut enää ja Neitikone kiilteli taas entiseen malliin. Pientä huppelihapuilua oli tosin allekirjoittaneella havaittavissa keikan loppua kohden. Mutta fiilis, meininki, pössis ja pöhinä oli niin kohdillaan kuin olla voi. Paras keikka ikinä.

SRD:n ihanat naiset rullilla, Rubinsteinit kiittää ja kumartaa! Ilta oli ikimuistoinen!!

 

-Jussi-