Odotukset eivät järin korkealla olleet, kun karavaanimme lähti keikkuen kohti Reisjärveä. Mieleen tulvi väkisinkin taannoinen Jalasjärven keikka ja sen jäätävä tunnelma. Toisaalta, kun odotuslukema näyttää nollaa, ei hommassa voi olla muuta kuin voitettavaa. Siispä tulta päin!
Reisjärvi avautuikin eteemme suomifilmimäisenä miljöönä. Varsinkin tuleva esiintymispaikkamme Kartanohotelli Saari oli henkeäsalpaavan kauniilla paikalla veden ja vanhojen rakennusten ympäröimänä. Täällä kelpaisi tyttö puristaa tiukasti itseään vasten ja pussata niin että sattuu, ahh.
Olimme paikalla kerrankin hyvissä ajoin neljän maissa iltapäivällä vain saadaksemme tietää, että roudaamaan päästään vasta yhdeksän jälkeen, kun kesäteatteriesitys olisi ohi. No sama kai se missä kohtaa iltaa sen odottelun hoitaa. Odotellessa saimme maistaa jo esimakua paikallisen väestön lupsakkuudesta sekä hotellin ruokatarjonnasta, joka oli artistimittarilla hyvin lähellä täydellistä. Pisteet siitä(kin) Reisjärvelle.
Oltiin pitkästä aikaa omalla PA:lla liikenteessä. Kamojen kasaamiseen kuluikin näin ollen vähän reilummin aikaa vallankin kun henkilökuntaa ei Jyrkiä enempää ollut varaa palkata ja bändissä on kaksi tyyppiä, jotka ei tiedä äänentoistovehkeistä hevon paskaakaan. Kiire siis tuli. Ja luonnollisesti se yksi sydämenpysähdyksen aiheuttava ”mitä vittua, PA:sta ei kuulu mitään” –hetki.
Homma saatiin kuitenkin kasaan ajoissa ja vieläpä laadukkaalla soundilla. Myös lavasoundi oli parasta mitä Neidin uralla on koettu. Kiitos Jykälle siitä. Oli hemmetin hieno soittaa, kun kaikki kuului mehukkaasti myös omaan korvaan.
Vaikka väkeä ei järin paljon keikan alussa ollut, päätimme hoitaa homman niin kuin homma pitää hoitaa: täysillä ja hyvällä fiiliksellä. Fiilistä löytyikin helposti, kun paikalle lipui pieni luokkakokouksellinen Joken mullikouluaikaisia koulukavereita. Keikan kuluessa myös muuta alkuperäiskansaa kertyi lavan eteen joraamaan kiitettävä määrä. Encoren aikana oli jo jopa tunkua.
Olo oli keikan jälkeen onnesta ymmyrkäisenä. Vaikka soitto nyt ei (tietenkään) moitteetonta ollut, niin pössikseltään veto oli Neidin parhaita, todellinen työvoitto. Tunnelma keikalla oli lupsakka, rento ja ehdottoman hyväntuulinen, aivan kuin yleisökin. Mahtavaa.
Rentous ja lupsakkuus sen kun vain lisääntyi soiton sammuttua, mutta siitä lienee viisaampi tässä kohtaa vaieta. Reissu oli kuitenkin kaikin puolin onnistunut ja huolimatta aamuisesta kissanpaskasta suussa, hyvä maku jäi kaikesta. Kiitos vielä kaikille osallistuneille!
Reisjärvi in my heart forever!!
-Jussi-