Ilma oli kerrankin mitä mainioin. Yleensä venetsialaiset on Neitien paikalla ollessa vietetty sateisissa olosuhteissa. Nyt aurinko laski lähes pilvettömältä taivaalta eikä lämpötila ainakaan vielä alkuillan soittoaikana tipahtanut pakkaselle.

Suuri valkoinen Sepänniemen päällikkö Lissu vinkkasi ennen keikkaa, että porukka oli kovasti kysellyt nimenomaan Rubinsteinin soittoaikaa. Tieto hiveli mukavasti itsetuntoa ja loi sopivasti painetta ennen vetoa.

Porukkaa kertyikin lavan eteen ehkäpä aikaisempia vuosia enemmän ja näin paikalliskeikan ollessa kyseessä yllättävän paljon vieraita kasvoja. Ihan kaikkia ei tuntenut nimeltä. Soittoaika kun oli jo yhdeksän aikoihin, yleisö ei nyt ihan hurmokselliseen joraukseen yltynyt. Viinan vähyyttä. Omakaan suoritus ei tällä kertaa tavoittanut aivan korkeinta tiedostamattomuuden tasoa. Veto oli sellainen vahvan ysin arvosanan ansaitseva rykäisy.

Keikan jälkeisestä palautteesta ja levymyynnistä päätellen meininki kuitenkin kelpasi yleisölle. Sen verran kilometrejä on Rubins-teinien vyölle (ja vyötärölle) jo kertynyt, että turha panikointi on jäänyt touhusta pois. Keikat pystytään vetämään rennolla asenteella, vaikka kaikki ei ihan putkeen menisikään. Rentous kuulemma välittyy myös yleisöön. Hyvä niin.

Ei muuta kuin kiitokset jälleen Lissulle ja tekniikkamaestro Markolle mainioista puitteista sekä yleisölle innokkaasta osallistumisesta. Nähdään taas.

 

-Jussi-