Siihen nähden että paikkana oli suuren laitoksen kolkko aulatila, kello vartin yli kahdeksan, päivä keskiviikko, paikalla pari kourallista pakotetun näköistä yleisön edustajaa ja tilaisuus alkoholiton keikka meni ihan mukavasti.

Pikkaisen oli ainakin alkuun vaikeuksia pitää tunnelmaa yllä välispiikeillä, kun vastakaikua ei juuri tullut mitä nyt sitten vastapäisestä lasiseinästä ääni sinkoili iloisesti. Soitto silti soljui jätkien vähän lämmettyä kelvolla, paikoin tosin pikkaisen liian nopealla sykkeellä.

Jos ei yleisöä ihan hurmoksellisiin tiloihin saatukaan, ilmeistä oli pääteltävissä, että suomalaisugrilaista pidättyvää tykkäämistä leijui kuitenkin ilmassa. Ja mikä merkillisintä, yleensä kun keikkojen jälkeen on tottunut kuulemaan basistinkehumantraa (tokikin ihan syystä), niin nyt sai allekirjoittanut kuulla, että oli illan toiseksi paras kitaristi. Sehän on herranen aika mitalisija, kröhöm!

Paljon muuta ei illasta käteen jäänytkään. Vaisuhkoa tilaisuutta osasi toki odottaa eli ei hommasta paskan makua suuhun jäänyt, jos ei nyt ihan hunajankaan. Mukavaa oli kuitenkin soittaa, ainahan se on.

 

-Jussi-