Lapua, tuo pahamaineinen pikku kaupunki Etelä-Pohjanmaan sydämessä oli Neitien seuraavana valloitettavien uusien paikkakuntien listalla. Etukäteen neuvottiin monesta suusta ottamaan puukko mukaan, kun Lapualle menee, hulluja kuulemma täynnä koko pitäjä. Sitä miettien lähdettiin matkaan pieni epävarmuus takaraivossa silti rinta varovasti röyhöllä.

Epävarmuus saattoi johtua kuitenkin enemmän parin kuukauden keikattomuudesta ja pitkästä treenitauosta kuin keikkapaikan pahasta maineesta. Eikä paikan päällä ollut tosiaankaan puukolle tarvetta. Vastaanotto oli lämmin ja tunnelma rento niin kuin pienillä ja keskisuurilla festivaaleilla yleensäkin. Pienuus/kotikutoisuus näkyi tosin myös pieninä informaatiokatkoksina ja ristiriitaisuuksina mm. parkki- ja roudauspaikkojen suhteen.

Kaikki käytännön pikku pulmat kuitenkin yleensä selviää eikä niiden saa antaa vaikuttaa pääasiaan eli itse keikkaan, joka meni yllättävänkin hyvin edellä mainittuihin epävarmuustekijöihin nähden. Yleisöä odotettiin paikalle korkeintaan 1-5 henkilöä samaan aikaan kun toisella lavalla soitti mainio euroviisuedustajamme Softengine. Meidänkin rupeamalle eksyi silti rapiat kymmenen ihmistä. Voitaneen puhua siis yleisömenestyksestä.

Kaikki paikalle eksyneet tuntuivat myös diggailevan näkemästään. Kirje äidiltä –kipale sai jopa erityismaininnan keikan lomassa ja kamoja pois roudatessa olin kuulevinani kovasti kehuvia kommentteja. Ja mikä tärkeintä itselle jäi hyvä pössis vedosta. Mahtavaa oli taas tauon jälkeen kohkata lavalla.

Lapuaa ei nyt ihan kokonaan saatu valloitettua, mutta ehkä muutaman immeisen sydän kuitenkin. Ja se kaikkein tärkein, ruoka oli erittäin hyvää. Emännille kiitos! Iso kiitos myös Kolmannen naisen tekniikan porukalle Karille, V-P:lle ja Terolle, kun vaivauduitte tekemään Neitien äänet ja valot oman keikkanne lisäksi! Jokke hoitanee maksun luonnossa…

 

-Jussi-