”Alkaa P:llä, loppuu A:lla, hienoo olla Pohjanmaalla” ja sen populaarimusiikin pyhätössä Seinäjoen Rytmikorjaamolla. Tapahtuman nimi Jyväjemmarirock, lauteilla Rehupiilkes, Neiti Rubinstein, Sussu ja Klamydia, tupa lähes täynnä ja meininki melkein kuin pohjalaisissa häissä. Ketään ei kuitenkaan tiettävästi illan aikana tapettu.

Puitteet siis olivat ainakin mehukkaat: Iso PA, iso lava, iso sali ja isosti tunnetta. Saatiinpahan paikalle houkuteltua myös Lavilan Kari miksaamaan. Mikä siis voisi mennä pieleen? Eikä mikään oikeastaan pieleen mennytkään. Järjestelyt toimivat ja kaikki hoitui aikataulussa. Soundcheckissä saatiin lavasoundi mehukkaaksi ja jopa Karin yleensä mollaama kirpeä kitarasoundi oli nyt kuulemma vähintäänkin siedettävä, jopa mainio.

Mahtavaa oli taas olla lavalla, vallankin kun yleisökin oli löytänyt paikalle. Vaikka keikalla on aina hienoa, niin kyllä se silti on hienompaa soittaa kun joku kuuntelee. Ja sellaiseen käsitykseen jäin, että vaikka suurin osa jengistä oli tullut Rehupiiklesin, Klamydian tai alkuillasta tarjoillun juhlaillallisen takia, niin kyllä Neitien nyrjähtänyt humppa kansaan upposi.

Kaksi kolmasosaa bändistä piti keikkaa aivan briljanttina vetona. Allekirjoittanut ei ihan täysin siemauksin voinut moiseen hehkutukseen yhtyä. Omia ylimääräisiä nyrjähdyksiä oli tällaiselle heinänkorrenheikolla itsetunnolla varustetulle taiteilijalle pikkasen liikaa. Toisaalta pössis, fiilari ja meininki pysyi koko setin ajan korkealla. Osa nyrjähdyksistäkin johtui juuri kovasta menosta. Ne siis annettakoon anteeksi. Tärkeintä esiintymisessä kun on tunnelman välittyminen, ei täydellisesti soiva C maj7-5#@’} -sointu.

Rytmikorjaamo osoittautui maineensa veroiseksi paikaksi ja Neitiasteikolla keikka osuu ehdottomasti top-5:een alltimefavorite-vetojen joukkoon. Lisää tätä! Tai lisää aivan mitä keikkaa vaan!!!

-Jussi-