Jack the Rooster -keikka järjestysnumerolla kuusi takana. Juurikaan mitään ei ollut muuttunut edellisistä kerroista paitsi se, että tällä kertaa olimme ainoana bändinä lauteilla ja se, että yleisöä oli pari kourallista eli enemmän kuin yleensä. Niin ja olihan sekin poikkeuksellista, että kelit olivat kerrankin kohdillaan.

Ihan hirvittävästi ylisanoja illan tapahtumista ei laariin jäänyt. Hommat hoituivat niin kuin Roosterissa yleensä hoituvat. Tekniikka toimi kuin Pendolino, yleisö oli kohteliaan pidättyväistä ja Neidit soittivat sen mitä osasivat. Osattiin muuten jälleen kerran soittaa liki joka biisi järjetöntä ylinopeutta. Perisynti siis jatkaa tiukasti seuranamme vaikka asiasta on käyty erinäisiäkin bändin sisäisiä neuvotteluja.

Vaikka itsellä jäi keikasta korkeintaan keskinkertainen maku kielenpäälle, keikan jälkeinen palaute oli jälleen pelkkää ylistystä. Sielun Veljet mainittiin, mikä mairittelee aina. Ja kaipa se rutiinitaso alkaa näillä kilometreillä olla jo sellainen, että kovin pahoja notkahduksia ei enää tapahdu. Olisko se vähän sama kuin pizzan suhteen, että se on parhaimmillaan tosi hyvää ja huonoimmillaankin aika hyvää. Nyt se oli aika hyvä.

 

-Jussi-