Ennakko-odotukset illan suhteen olivat Neitileirissä aika alhaalla. Paikallisväestön viime vuosien nihkeähkö osallistuminen rockpainotteisiin tapahtumiin yhdistettynä aikaiseen soittoaikaan ei antanut lupaa toivoa kovinkaan suurta sukseeta.
Harvoin kuitenkin voi olla yhtä mielissään siitä, että tuli oltua pahasti väärässä. Väkeä ei tosin alkuperäisen soittoajan 21.30 aikoihin ollut kuin kourallinen. Saimme kuitenkin neuvoteltua aloitusta puolella tunnilla eteen päin ja kas, tupahan olikin jo puolillaan, kun Neidit lavalle kömpivät.
Sitten vastaan astelikin toinen mörkö: Yleisöstä tunnisti vähintään joka toisen naaman. En tarkalleen tiedä mistä se johtuu, mutta liian tutulle yleisölle on aina vaikeampi soittaa kuin ventovieraalle väelle. Ehkä sitä asettaa itselleen normaalia enemmän onnistumisen paineita, kun soitto pitäisi sujua vähintään yhtä hyvin kuin edellisellä tuttujen näkemällä keikalla, mieluusti tietenkin paremmin.
Tilannetta ei helpottanut sekään, että paikalla oli ripakopallinen päivän JAK-näyttelystä siirtyneitä muusikoita tai muuten musiikkiin vihkiytynyttä kansanosaa normaalia keikkatilannetta enemmän. Rock-poliisivaara oli siis ilmeinen.
Toisaalta vaakakupissa painoi parin edellisen keikan hyvin vähäiset katsojaluvut, jolloin tämänkertainen oallistujamäärä, niin tuttua tai vaikeaa porukkaa kuin olikin, sai henkisen tilan kääntymään vahvasti positiiviseen suuntaan. Kyllä se vaan niin on, että yleisö sen artistin lopulta sytyttää. Itselleen saa soitella treenikämpällä ihan tarpeeksi.
Ja tähän kun lisätään se, että yleisö, niin tuttua tai vaikeaa kuin olikin, otti Neidit vastaan sellaisella lämmöllä ja innostuksella, että vanha kyynikkokin herkistyi, voidaan keikkaa pitää yksinomaan onnistuneena. Yleisön edustajien jälkikommenteista poimitut adjektiivit energinen, jyrkkä ja jäntevä antavat itselle uskoa siihen, että oikealla tiellä ollaan, vie se tie sitten mihin vaan.
Ilta antoi myös uskoa ja toivoa siihen suuntaan josko Alavudellakin herättäisiin muutaman hiljaisen vuoden jälkeen jälleen elävän musiikin tarjonnalle. Jää nähtäväksi koettiinko tässä jonkin uuden aikakauden alku?
Lausuttakoot tässä siis suuret kiitokset Alavuden kaupungille ja koko tapahtumapäivän JAK-näyttelyineen ja iltarientoineen järjestäneille puuhamiehille ja naisille, tekniikan työmyyrille, Purppuroille sekä Hotelli Alavus 66:n väelle. Päivä oli kaikille osapuolille enemmän kuin onnistunut. Hyvä te!
-Jussi-