Kuortane, tuo viimeinen Kuusiokuntien sopukka, jonka kamaralle Neidit eivät aikaisemmin ole päässeet astumaan (tai no, on Soini vielä jäljellä, mutta viimeisiltä vuosilta ei ole paikasta luotettavaa näköhavaintoa, joten lasketaan tähän vain varmasti olemassa olevat), on nyt koettu. Kokemus ei ollut edes karmiva, pikemminkin päinvastoin.
Odotukset illan suhteen eivät ennakkoon kovin korkealla olleet tai oikeammin odotuksia ei ollut ollenkaan. Kuortaneen mainetta kun tahraa edelleen pinttynyt käsitys sisään päin lämpiävästä ittellisestä kansasta, joka tietää olevansa pikkasen parempaa ainesta kuin muut, ainakin parempaa kuin alavutelaiset ja töysäläiset. Mennä nyt tuollaiselle porukalle esittämään tekotaiteellista suomirokkia tai siis saada edes porukka paikan päälle todistamaan jonkun toivottoman tuurilaisen bändin räpellystä.
Näillä lähtöajatuksilla oli sanoisinko hieman haastavaa psyykata itsensä keikkafiilikseen. Aina niin ihanan turvallinen pre-keikallinen pakokauhu huusi poissaoloaan ja hälläväliä-moodi nosti ikävästi päätään. Jostakin sen tarvittavan buustin sai kuitenkin kaivettua ja lavalle noustiin kuin nuoret kukot konsanaan. Lopulta eteen päin vievin voima taisi olla tietoisuus siitä, että tässä ei ole mitään hävittävää vaan kaikki on plussaa, mitä ilta eteen sitten tuokin.
Ah kuinka hyvä olo tulikaan, kun sai romuttaa omat ennakkoluulonsa ja myöntää olleensa täysin väärässä. Väkeä oli näet illan mittaan saapunut Neitejä ihmettelemään useampikin kourallinen. Keikan aikana myös pari kourallisista intoutui joraamaan niin kuin vain humalainen kuurtanelainen voi. Se ei ehkä ollut kaunista katseltavaa eikä järin tyylikästäkään, mutta eihän näissä kekreissä tyylipisteitä jaeta. Pääasia että on hauskaa.
Ja hauskaa oli. Ennakkoon pelätystä tuskaisesta rupeamasta muodostui lopulta kelpo rokkenrollshow. Soitto kulki paikoin mallikkaasti ja silloinkin, kun ei kulkenut, hyvällä fiiliksellä. Suuri osa yleisöstäkin tuntui viehättyvän Neitien kulmikkaasta taiteesta ja se toinen osa ei ruvenneet vittuilemaan. Homma meni siis täydellisesti maaliin. Hyvä te ja hyvä me!
Kiitos Kuortane ja ännässän väki, kun otitte Neidit Rubinsteinit avosylin vastaan. Kiitos myös aina viriilille tekniikan väelle Timpalle ja Pasille ja spesiaalihalit Karille. Kaikki te olette ihania!
-Jussi-