Naps vaan tuli jälleen uusi sulka Neitien hattuun, kun korkkasimme keikkapaikkana Jyväskylän legendaarisen Lutakon tanssisalin. Eka kerta tuntuu aina hyvältä tai ainakin erityiseltä, niin nytkin.

Olimme matkassa jo hyvin tutuksi tulleella sapluunalla, Kolmannen Naisen lämppärinä. Vaikka lämppärin osa on yleensä epäkiitollinen, niin näillä keikoilla ei ole voinut oikein mistään surkutella. Tälläkin kertaa saimme nauttia Naisten tekniikan jannujen Markon, Teron ja V-P:n huikeasta osaamisesta, millä on älyttömän suuri vaikutus oikeastaan ihan kaikkeen.

Lisäksi kaikki keikat joilla ollaan mukana oltu, ovat tainneet olla loppuunmyytyjä iltoja (kirkkaimpina kruunuina kaksi loppuunmyytyä Tavastiaa), eikä tuollaiset yleisömäärät tai keikkapaikat pelkästään omilla lihaksilla tällä hetkellä olisi mahdollisia. Vaikka suurin osa porukasta on tullutkin näihin tilaisuuksiin tietenkin Kolmannen Naisen takia, joukossa on aina potentiaalisia Neiteihin ihastujia, jotka saattavat tulla sille seuraavalle omalle keikalle. Siksi näistä pitää aina osata ottaa kaikki irti.

Mitenkäs Lutakon kanssa sitten kävi? Otettiinko kaikki irti? Oma perstuntuma on, että tällä kertaa ei ihan sataakymmentä saatu puristettua. Se ei johtunut olosuhteista, jotka olivat liki täydelliset, ei tekniikasta, joka hoiti hommansa niin (kuin aina), että soittajan oli helppo olla, ei yleisöstä, joka salin täydeltä antoi lämmintä henkäystä taiteilijan egolle. Ei, kyllä se johtui ihan oman nupin säädöistä (enkä nyt puhu vahvisimen nupista).

Tokikin tuo vajaa satakymmenen voi olla myös ihan omaa tulkintaa ja yleisö tuskin huomasi mitään onnahteluja. Eikä keikan aikana, jos ei muutamia soitto- ja tekstitipluja huomioida (niitähän nyt sattuu joka keikalla), suuria onnahduksia tullutkaan. Suurin ongelma taisi olla allekirjoittaneen fiilisosastolla: Ei vaan ihan kunnolla päässyt kiipeämään sen frouvan selkään, mistä kertoo omaa kieltään se, että keikan aikana ei tullut edes kunnolla hiki!

No, ei joka kerta voi olla paras keikka ikinä ja kuten sanottua, tälläkin kertaa epäonnistumisen kokemus saattaa olla ihan vaan pään sisäinen asia eikä näkynyt ulos päin lainkaan. Tekemisen taso ja rutiini alkaa myös olla jo sillä tasolla, että satunnaiset fiilisläikähdykset eivät liota koko hommalta pohjaa, vaan keikka saadaan pakettiin suht mallikkaasti.

Joka tapauksessa veto oli Neitien paras Lutakossa tähän mennessä. Josko seuraava olisi omalla nimellä ja loppuunmyyty?

 

-Jussi-