Toinen sulka Neitien Tavastiainkkaripäällikön päähineeseen saatiin 24.2. Eihän se vielä mikään tuuhea puska ole, mutta enemmän sulkia siinä on nyt kuin pikkasta vajaa kymmenen vuotta sitten bändiä perustaessa uskalsimme edes haaveilla.

Niin paljon kuin saavutusta arvostammekin, kyllä se kovin taika taidettin puristaa pihalle silloin muutama vuosi sitten ensimmäisellä Tavastiarykäisyllä. Nyt keikka tuntui enemmän keikalta muiden joukossa, mikä sekään ei ole mikään vähäpätöinen tunne. Keikkoja kun on harvakseltaan, jokainen tuntuu juhlalta.

Ja onhan Tavastia sen lisäksi, että on legendaarinen, niin myös vallan mainio paikka soittaa, ehdottomasti parhaita missä on uran aikana tullut riekuttua. Lavalla mahtuu olemaan kaivamatta kitaran päällä toisen nenää, mutta tunnelma on silti sen verran tiivis, että pystyy aistimaan soittajakaverin pallihien suolaisen aromin. Sali on muodoltaan ja kooltaan sellainen, että takarivistä asti näkee halutessaan laulajan jokaisen kasvojen uurteen ja ilmeen värähdyksen. Sekä lava että sali ovat siis juuri sopivan kokoisia saamaan aikaan intensiivisen keikkaelämyksen.

Lavalla oli soittajan nytkin hyvä olla. Lavasoundi saatiin Teron murhaavan monitorityöskentelyn ansiosta erityisen tasapainoiseksi. Kaikki kuului miellyttävällä volyymilla ja kaikesta sai selvää. Myös V-P:n loitsimat valot toimivat terävästi korostellen tunnelman vaihteluja keikan aikana. Saliäänestä on vaikea lavalta käsin sanoa mitään, mutta luulenpa, että Marko vanhana kettuna ei tyytynyt vähempään kuin loistavaan. Yleisön edustajilta ei siitä ainakaan mitään moitteita keikan jälkeen tullut.

Kaikki taivaan tähtikuviot oli siis aseteltu niille kohdilleen, että Neidit saisivat vain poimia hedelmät ja lähteä yhtä elämystä kylläisempinä metsästelemään uusia sulkia päähineeseensä. Ja niinhän siinä tavallaan kävikin. Soitto sujui suunnitellusti (jos ei nyt pientä ylinopeutta lasketa), fiilis oli korkealla alusta loppuun, yleisö oli menossa mukana ja mitään moitteen sijaa oikeastaan mistään ei ilmennyt.

Silti keikan jälkeinen tunnelma oli vähän hölmisynyt. Kukaan meistä ei oikein tiennyt, että menikö se hyvin vai vain sinne päin. Yleisöpalautteen ja oman kokemuksen perusteella se meni kyllä hyvin, mutta jostain syystä ihan syvimmässä sielussa asti se ei siltä tuntunut. Oliko syynä tuo jo mainitsemani ensimmäisen Tavastiavedon taian puuttuminen? Oliko odotusarvo enemmän kuin saavutettu tulos?

Kyse lienee vahvasti henkimaailmaan liittyvistä asianhaaroista, kuten myös pelkästään omien nuppiemme sisäisistä kysymyksistä sekä turhan itsekriittisestä suhtautumisesta. Joka tapauksessa Tavastiakeikka nro. 2 jää sekin muistoihin puhtaasti plus-merkkisenä iltana. Ei sitä ensimmäisen seksikokemuksen tunnelmaakaan ole myöhemmin päässyt toistamaan. Eka kerta on aina eka kerta. Ja Tavalle mennään kyllä kolmannenkin kerran, jos sellainen tilaisuus koittaa.

 

-Jussi-