Tuuri-rock ja Neiti Rubinstein, tuo tähtiin kirjoitettu yhdistelmä ei pettänyt tälläkään kertaa. Fiilis oli totutun rento ja lämmin. Tekniikka ja järjestelyt pelasivat ja soitto sujui niin kun pitää: epätarkasti, mutta hyvällä energialla.

Ainoa asia mikä pisti vähän kismittämään oli yleisömeren kuihtuminen pahaiseksi lammeksi. Paikkakunnalla oli samaan aikaan tarjolla useampikin tapahtuma, jotka vetivät kukin juopottelevaa kansanosaa puoleensa. Alavuden kokoisessa paikassa se tarkoittaa vääjäämättä sitä, että joka bakkanaaliin ei väkeä riitä.

Edellä mainittuun ilmiöön on valitettavasti törmännyt muuallakin. Mitä pienempi kylä, sen varmemmin vuoden ainoat tapahtumat järjestetään kaikki samana päivänä. Loppuvuosi onkin sitten hiljaisempaa. En ole varma mikä tähän on syynä, mutta jonkinlainen kommunikointi ja tiedottaminen järjestävien tahojen välillä voisi olla paikallaan?

Kaikesta huolimatta ja kuten tuli jo vihjaistua illan juna kulki tuttua suoraa rataa yskähtelemättä ja sympaattisesti puksuttaen. Bändit soittivat kukin huikeat keikat, äänet ja valot hivelivät vaativammankin rokkipoliisin sielua, baarin puolella kaljaa ja hyvää fiilinkiä riitti kaikille ja oikeastaan ihan kaikki oli liikuttavan kohdillaan.

Toivottavasti yleisö löytää taas seuraavalla kerralla paikalle ja muutamana viime vuotena havaittavissa ollut livemusiikin kiinnostuksen kasvu jatkaa notkahduksen jälkeen samalla tiellä. Mikään Spotifysoittolista ei kuitenkaan voita elävänä koetun musiikin tunnelmaa kaikkine ilmeineen, hien tuoksuineen ja virheineen.

 

-Jussi-