Kuudes kerta Seinäjoen ja samalla koko Etelä-Pohjanmaan parhaassa rock-luolassa kävi toteen heti uuden vuosikymmenen alkuun. Paikka oli moneen otteeseen koeponnistettu ja mainioksi todettu, joten mikäs oli poikain päästäessä.

Kaikki oli oikeastaan niin tuttua ja turvallista, että mitään suurempia draamallisia vivahteita ei alkuillan kulusta jäänyt tähän kirjattavaksi. Roudaukset, kasaukset ja soundcheckit suoritettiin oppikirjan mukaan ripeäsi ja laadukkaalla lopputuloksella, kiitos osaavan talon miehen ja ehkä vähän omankin kokeneisuuden.

Päättyneen vuoden lopun juhlakausi ja alkaneen vuoden nenänvalkaisuviikot vaikuttivat ilmeisesti negatiivisesti yleisömäärään, kun valitettavan vähän oli katsovaa kansanosaa paikan päälle eksynyt. Silti sekin vähäinen määrä oli selkeästi tullut kuuntelemaan bändiä ja vastaanotto oli lämmin ja hellä. Parempi kourallinen diggareita kuin salillinen sellaisia, joita ei voi vähempää kiinnostaa. Sellaisestakin on nimittäin kokemusta.

Itse keikka sujui vähän epätasaisella tatsilla. Jotkut biisit menivät mukiin oikeinkin sievästi, kun taas jotkut läikkyivät pahasti yli. Ylinopeuden perisynti vaivasi jälleen aika-ajoin. Silti paketti pysyi kasassa, paikoin vaivoin mutta pysyi kuitenkin.

Pitkästä pitkästä aikaa myös tekniset murheet vähän verottivat intensiteettiä. Joken basarin pedaali temppuili pitkin keikkaa ja vasta kamoja kasatessa huomattiin ruuvin löystyneen (myös pedaalista). Jannen Rickenbahker hiljeni yhtäkkiä loppukeikasta ja johtojen tsekkauksen jälkeen ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa varasoittimeen. Pisteenä iille autoa lastatessa Sprinterin sivuovi sanoutui irti yhteistyöstä.

Kuudes kerta Vartissa sanoi todeksi sen, että kaikesta vastamäestä huolimatta keikkailu on edelleen paras tapa ihmisen tuhlata aikaa. Isot kiitokset vielä baarin tädille, miksaajalle, valomiehelle ja yleisölle. Nähdään taas, kun sopiva rako järjestyy.

 

-Jussi-