Paarmat, raekuurot ja festarit ovat aina kuuluneet elimellisesti Suomen kesään, paitsi että kaikkien tietämästä syystä viimeisenä kahtena kesänä viimeksi mainittu ei ole ollutkaan enää niin itsestäänselvyys. Siksi eilinen Ränkirockin keikka tuntui erityisen hyvältä ja sielussa asti. Kaikki oli ainakin yhden illan ajan liikuttavan kohdallaan.

Kaikesta näkyi, että tätä oli odotettu, kaivattu ja pelätty viimeiseen asti, että mitä jos taas kaikki perutaan. Järjestävä taho, tekniikka, bändit sekä sankoin joukoin paikalle saapunut yleisö olivat jokainen yhtä isoa Hangon keksiä. Lisäksi täydellinen auringon paahtama festarikeli nosti suupieliä, jos mahdollista vielä sentin pari ylemmäksi.

Tilaisuuden juhlallisuus nousi pykälää korkeammalle, kun ilmeni, että tämän kesän Ränkirock oli järjestyksessään jo kolmaskymmenes ja samalla Nitrobrothers Ry:n järjestämänä viimeinen. Tapahtuman tulevaisuus riippuu siis siitä, löytyykö uutta sukupolvea ottamaan tästä koppia. Toivottavasti sillä tällaisia pienen budjetin koko kansan ilmaisfestareita, jossa mennään musa ja hyvä meininki edellä, tarvitaan jatkossakin.

Kuinkas se itse keikka sitten Neideiltä sujui? Sillä ei ole edellä mainituista syistä johtuen oikeastaan mitään merkitystä. Pääasia on, että keikkakesä ja vuosi on nyt avattu ja (ihan v***n) mukavaa oli. Fiilis oli lähtökohtaisesti sellainen, että aika hemmetin huonosti olisi pitänyt vetää, että tunnelma olisi latistunut niin yleisön kuin bändin keskuudessa. Ja ei siinä, hyvinhän me oikeasti skulattiin.

Kiitos Ränkirock ja Nitrobrothers Ry järjestelyistä, Timppa, Pasi ja Kari tekniikasta sekä etenkin yleisö paikalle saapumisesta ja lämpimästä tunnelmasta. Pitkän tapahtuma- ja keikkatauon jälkeen tätä kaikkea osaa taas arvostaa aivan uudella levelillä. Toivottavasti elämä saisi edelleen jatkua kohti normaalimpaa!

– Jussi –