Tampere otti Neidit vastaan varsin myrskyisin tunnelmin. Valio-myrsky yritti parhaansa mukaan viilentää mielenosoittajien päitä Tullikamarinaukiolla, kun karavaanimme saapui pelipaikalle. Myös poliisia tarvittiin.

Emme antaneet moisien luonnonvoimien kuitenkaan vaikuttaa kuvioihimme, vaan keikkaa edeltävät toimenpiteet hoidettiin niin kuin keikkaa edeltävät toimenpiteet aina hoidetaan. Sekä lava- että salisoundit olivat ehkä vieläkin paremmat kuin viikko sitten Helsingissä, missä sielläkin ne olivat täyttä priimaa. Keikkaa sai siis alkaa jännittämään rauhallisin mielin.

En tiedä johtuiko sitten edellisen keikan läheisyydestä vai mistä, mutta meininki lähti heti alusta asti oikeille raiteille. Soitto kulki kuin pakallisjuna ja oli jotenkin normaalia(kin) itsevarmempi fiilis. Onnistumiset tietenkin siittivät uusia onnistumisia, jolloin lopputuloksena oli HE-LE-VE-TIN hyvä keikka.

Jos loppui Virginin keikka kesken, niin saman teki nytkin potenssiin kaksi. Suoraan sanottuna vitutti, kun tiimalasi sanoi: ”Olis poijat viimeisen biisin aika.” Vitutusta ei vähentänyt yhtään, että sen viimeisen biisin aikana sali alkoi olla ammuttu täyteen. No, lämmittäjäbändin osa on mitä on.

Keikan jälkeinen olo oli sekoitus euforiaa ja harmitusta siitä, että nyt tämä kiva on taas määrittelemättömäksi ajaksi ohi. Tätä kirjoittaessa kun ei ole yhtään keikkaa sovituna. Siispä baarit ja tapahtumajärjestäjät, vink vink, nyt olisi kuuma bändi vailla järkevää tekemistä.

Parin Kolmas nainen -lämmittelykeikan rupeama on nyt rykäisty. Isot kiitoksen sanat siitä Naisille ja eritoten tekniikan porukalle Karille, Terolle, V-P:lle, V-P:tä Virginissä tuuranneelle Jonesille ja Jokelle. Jouduitte meidän takia tuplahommiin ja lisäksi sietämään rumia naamojamme. Ei ole helppo rasti. Ehkä joku päivä vielä…

 

-Jussi-