Näinä ankeina aikoina kun artisti toisensa jälkeen ilmoittaa lopettavansa albumien julkaisun huonoihin myyntilukuihin vedoten, ovat neidit Rubinsteinit aloittaneet oman esikoispitkänsä suunnittelun. Kyse ei ole sen ihmeemmästä vastakarvasta tai kapinasta, vaan aika vain tuntuu juuri nyt kyspyysasteeltaan sopivan mediumilta ryhtyä tähän hulluun hankkeeseen. Hyviä biisejäkin alkaa olla jo niin iso ripakopallinen, että on varaa vallan kaapia kermoja päältä.
Projekti starttasi käytännön tasolla liikkeelle viime vuoden marraskuussa, kun pidimme huippusalaisen miittingin luottokultakorvamme Arttu Volannon kanssa ja sovimme tulevan taideteoksen raameista. Sen jälkeen olemmekin kaikessa hiljaisuudessa demotelleet melkoisen läjän relevanttia levymateriaalia raakattavaksi.
Huippusalainen biisinvalintakokous pidettiin nyt helmikuussa. Siihen nähden että makuasioista saadaan yleensä aikaan mehevimmät polemiikit, valintaprosessi sujui yllättävän hyvässä YYA-hengessä. Noin puolet levyn biiseistä oli kaikkien ajatuksissa suht itsestäänselviä. Toisen puolen kanssa jouduttiin vähän vääntämään ja kääntämään. Lopullisen VETO-oikeuden olimme jo aiemmin sopineet Artun harteille, joten ainakaan vielä tässä vaiheessa ei bändin tarvinnut hajota musiikillisiin erimielisyyksiin.
Äänityssessiot aiotaan toteuttaa kolmessa eri osassa kuluvan vuoden aikana. Nyt alkaakin prosessin hikisin vaihe, kun ensimmäisen satsin biisejä ruvetaan työstämään lopulliseen kuosiinsa ja samalla treenaamaan ne siihen malliin, että studiossa ne voi sitten naruttaa vaikka puoliunessa. Edessä on siis tuskaa, ahdistusta, puutumista ja epätoivoa. Mutta niin kuin monessa muussakin asiassa: ensin se sattuu, sitten siihen tottuu ja sitten siitä tykkää.
Tarkkaa levynjulkkaripäivää emme ole tarkoituksella taakaksemme asettaneet, mutta se mennee ensi vuoden puolelle. Ainakin yksi sinkku aiotaan kuitenkin julkaista jo tänä vuonna. Saa nähdä kuinka äijien käy. Seuratkaahan tilannetta.
-Jussi-