Melkein neljä vuotta ehti vierähtää edellisestä Alakulauksen keikasta. Jo silloin todettiin paikka soundillisesti ehkäpä Seinäjoen parhaaksi klubiksi. Eikä tilanne ollut siitä miksikään muuttunut, vaikka paikka olikin saanut seiniinsä vähän uutta ilmettä.

Aikataulu oli aika tiukka: Puoli kuusi load in, kuudelta souncheckit ja puoli yhdeksän veto. Kaikki saatiin kuitenkin ajoissa valmiiksi checkien sujuessa totutun ripeästi. Soittoaikakin oli vallan mainio. Ei tuntien odottelua bändiltä ja aika oli varmaan yleisönkin kannalta noin keskellä viikkoa vallan suotuisa.

Aluksi tosin näytti, että ihan puoli yhdeksäksi ei porukka paikalle ehtisi. Pikkasen alkua viivytettyä sali kuitenkin täyttyi yhtäkkiä. Lopulta neitivetoa oli seuraamassa ihan mukava joukko tuttuja ja tuntemattomia.

Illan teemana Neideillä oli uusien biisien sisäänajo. Ehkä siitä johtuen yleisöä ei ihan pähkinöiksi saatu. Uudet biisit kun harvoin ensimmäisellä kuuntelulla kolahtaa täysillä. Tosin vähemmän meillä noita yhteislauluradiohittejä on muutenkaan. Yleisön pähkinöimättömyyteen saattoi kyllä vaikuttaa myös ihan torstai ja klo 20.30. Humalan vapauttavaa hurmosta kun ei juuri ollut havaittavissa.

Soitto kuitenkin kulki oikeastaan yllättävänkin hyvin. Pitkän keikkatauon jälkeen oli taas vähän ylimääräistä jännäkakkaa farkuissa. Lisäksi uudet biisit eivät kaikkinensa olleet ehtineet kovin syviä uria selkäytimeen raapia. Muutamia nopeita blackoutteja tuli vähän väliä. Kokonaisuudessaan uudetkin biisit tuntuivat toimivan mainiosti ja sopivan settiin sujuvasti.

Illan rupeamasta jäi siis ehdottomasti plusmerkkinen maku. Ei se nyt ainakaan hurmokseltaan parasta Rubinsteinia ollut, mutta keikka on aina keikka. Soittamisen suhteen kuvio taitaa olla vähän sama kuin seksin: Parhaimmillaan taivaallista, huonoimmillankin ihan vitun kivaa.

 

-Jussi-