Sepänniemen venetsialaiset vietettiin jo 26:nen kerran ja Neideillekin kekkerit olivat järjestysnumeroltaan peräti kuudennet. Perinteitä ja kokemusta tapahtumasta oli siis kummallakin taholla riittävästi.

Kokemus näkyi ja on aina näkynyt järjestelyiden toimivuutena. Kaikki sujuu ja artistista pidetään hyvää huolta. Tähän kohtaan on annettava erityismaininta jo legendaariseksi muodostuneesta Lissun lihakeitosta, hyvää oli taas! Yleisökin tuntuu löytävän tapahtuman vuosi vuodelta paremmin. Nyt kun vielä keli suosi, niin väkeä oli kertynyt viettämään kesän viimeistä päivää mukavan kokoinen ripakopallinen.

Myös Neitiosastolla kokemus alkaa pikkuhiljaa näkyä keikkojen onnistumisprosentin kasvulla. Aletaan olla sillä tasolla, että jokaisesta virheestä maailma ei romahda ja pysytään ns. tilanteen päällä: bändi vie keikkaa eikä keikka bändiä.

Edellinen yhdistettynä lämpimään ja osin kuumaankin yleisön vastaanottoon muodostui venetsialaisten rupeamasta yksi parhaista tähän mennessä. Soitto ei todellakaan ollut virheetöntä, mutta fiilinki ja intensiteetti pysyi alusta loppuun huipussa. Oli pirun hauska vetää. Keikkana menee vähintäänkin top-5:een.

Kiitokset siis kaikille osallisille: Petrille buukkauksesta, Lissulle järjestelyistä (ja sopasta), Keijolle, Pasille ja Timpalle äänistä ja valoista sekä tietenkin koko joukolle äänekästä yleisön edustajaa lämpöisestä vastaanotosta. Soittaminen on edelleen parasta mitä voi tehdä ilma housuja!

 

-Jussi-